top of page

HISTORIASTA NYKYPÄIVÄÄN

Kujalan porotila vuodesta 1860

 

Poromiehen ammatti periytyy usein isältä pojalle, niin myös tässä suvussa. Kujalan porotila on löytänyt paikkansa Ruka-Kuusamon keskeltä jo vuonna 1860, kun Juho Petteri Karjalainen, sittemmin Kujala (1829 – 1913) asettui taloksi nykyiselle paikalle Kujalaan. Nimeksi vakiintui tuolloin Kujala paikan nimen mukaan. Kujalan suku on asunut Nissinvaarassa jo 1700-luvun alusta asti.

 

Juho Petterin vanhin poika Konrad Kujala (1868 – 1938) jäi pitämään tilaa, kun nuoremmat veljet sekä osa siskoista läksivät Amerikkaan. Kujalan nimi elää yhä myös Amerikassa.

 

Konradin vanhin poika Juho Pekka Kujala (1899 – 1970) "Kuja Jussi" toimi paliskunnan poroisäntänä useampaan otteeseen, tunsi koko paliskunnan poromerkit sekä vieropalkiset. Juhon aikaan porohommissa kuljettiin suksilla. Reissut kestivät usein jopa puolitoista viikkoa. Poromiehet asuivat tuolloin vuoroin toistensa taloissa. Eväänä matkoilla tietysti kuivalihaa, paistettua lihaa, leipää, voita. Poromiehen eväät eivät ole vuosien saatossa muuttuneet. Tavaroita kuljettivat porot rekiuria pitkin kylältä toiseen. Hevoset tulivat myöhemmin.

 

Kuja Jussi vasanleikossa
Kuja Jussi
Kuja Jussi Nissinjärvellä

Poro on hyödynnetty tuolloin perusteellisesti niin ruuan valmistuksessa, kuin vaatetuksessakin. Kotiväki oli luonnollisesti mukana hommissa. Poro oli sekä elanto, että lemmikki. Isännän nimikkoporot ovat kulkeneet talossa sisälläkin, eikä isännän vastustaminen ollut hyväksyttävää. Kaikilla lapsilla oli tietysti omat poromerkit ja porokarjat. Juho osti huutokaupasta runsaasti vasoja lastensa karjoihin.

Tila on pysynyt paikallaan, vaikka talo paloi saksalaisten mukana sodassa. Uusia taloja on rakennettu uusien sukupolvien myötä. Suuret pellot on raivattu sotien jälkeen lapiolla. Apuna pellon teossa olivat kulkumiehet, jotka myös majoittuivat tilalla. Nykyään samankaltaista osallistumista porotilan töihin saa kokea pororenkitoiminnassa.

Juhon ja Ainon nuorin poika Olavi Konrad Kujala (1947 – 1999) jäi pitämään tilaa, muiden lähtiessä maailmalle. Olavi tunnettiin 1980-luvulla paliskunnan poroisäntänä, ammattitaitoisena poromiehenä, jolla isänsä tavoin oli koko paliskunnan poromerkit hallussaan. Innokas toimija porokilpailussa putsasi kilpaporoillaan palkintopöydät kisassa kuin kisassa. Olavi mielellään opasti ihmisiä porotöiden saloihin.

Olavi Kujala kilpaporolla
Olavi poikansa Juhan kanssa porotöissä
Syysaidalla

Navetassa hoidettiin tuolloin liha- ja lypsykarjaa porotöiden ohella. Tuohon aikaan tilan töihin alkoi tulla myös koneet avuksi. Poroja kuljetettiin jo pakettiautoilla, mikä ei ole muuttunut vieläkään. Porojen kotitarhaus alkoi 1980-luvun alussa, talven kylmimpinä kuukausina.

 

Olavin ja Arjan vanhin poika ja tilan nykyinen isäntä Juha Olavi Kujala (s. 1971) kiinnostui isänsä tavoin poroista jo pienenä. Poro-opit on ammennettu isän mukana porotöissä kulkiessa. Juhan ja Jennin pojilla on perinteiden mukaisesti omat poromerkkinsä sekä niitä kantavat karjansa, että voivat halutessaan jatkaa isänsä ammatissa poromiehenä sukutilalla. Jennin ja Juhan lapset ovat jo kuudennen polven poromiehiä ja oppivat poronhoitoa vanhempien matkassa erilaisissa porotöissä. 

 

Juha toimii Oivangin paliskunnan poroisäntänä ja kokopäiväisenä poromiehenä ja porotilamatkailuyrittäjänä. Juha toimii myös Porotilamatkailu Ry:n hallituksen puheenjohtajana. Porotilamatkailu oli vuoden 2016 lopussa luonnollinen valinta ja toteutettava haave rohkealta poromieheltä ja pitkän uran Rukakeskuksessa tehneeltä matkailun ammattilaiselta. Jenni kehittää porotilalla kulttuurimatkailua ja tekee näyttävää porotaidetta sekä käsitöitä poron sarvesta ja nahasta tilan omalla käsityöpajalla silloin, kun ei opeta kuvataidetta tai porokäsitöitä. Iso porotila on löytänyt paikkaansa Ruka-Kuusamon matkailussa innovatiivisena edelläkävijäyrityksenä kahden rohkean visionäärin ansiosta.

bottom of page